Tyhjän sylin tilaisuudet ja muistelupaikat. Adoptio, sijaisvanhemmuus ja uusperheet. kesälaitumet ylettyvät Poriin ja SuomiAreenaan, jossa Simpukka on mukana. Rentouttavaa kesää kaikille! Simpukka-lehti tarjoaa tietoa aj.

Entä kun toivoakaan ei enää ole? Minulla on ollut viime aikoina taas vähän vaikeampaa henkisesti. Minusta vaan tuntuu, että mikään eikä kukaan ei oikein voi auttaa. Puhun siis tästä lapsettomuuden tuskasta. Enää ei ole olemassa sanoja, jotka toisivat minulle toivoa. Jäljellä ei ole oikeastaan mitään. Konkreettisestihan meillä on siellä satojen kilomertien päässä se yksi pikkuinen ihmisentaimi odottamassa, milloin olemme valmiit ottamaan viimeisen askelee.

5v lapsettomuustaipaleen jälkeen! Nyt kirjoittaja totuttelee elämäänsä tuuheatukkaisen tyttären äitinä. Soppaa sekoittamaan syntyi myös toinen peikkotyttö ja siskoksille tuli ikäeroa 1v 3kk. Joka ilta kun lamppu sammuu.

Toivon aamulla, että ois ilta. Huolet tuntuu niin rasittavilta, mistä mustimmat mietteeni sain? Miksi tunnen niinkuin tunnen, miksi tällaista nyt on tää? Kaikki johtuuko siitä, kun en tahdo kestää enempää? Maanantai 17. Pahoittelut, en ymmärrä miksi mun tekstit tulee yhteen putkeen! Kirjottaessa käytän kyllä kappalejakoa. Olen aina saanut itkeä miehen olkaa vasten ja olemme parhaamme mukaan yrittäneet puhua asiasta. Ajan myötä olen huomannut, että itseasia.

Heti alkuun isot pahoitteluni hiljaisuudesta. On ollut niin paljon tekemistä, että blogin ylläpito on jäänyt aivan täysin. Paljon on touhuttu sitten viime postauksen ja keräsinkin teille muutamia kuvia parista viime viikosta. Olen käynyt neidin kanssa nyt kerran SnadiStadissa ja pari kertaa HopLopissa. Molemmat ovat oikein mukavia paikkoja, mutta jotenkin HopLopi.